Author: vesamattimarjamaki

Miljoonan ja miljardin välillä on 99,9% ero. Sillä on merkitystä, lähes 100% merkitys. Tällä hetkellä Suomen valtionvelka lähestyy jo 200 miljardia euroa – valtavaa summaa, joka on vaikea hahmottaa tavalliselle ihmiselle. Tämä mittaluokka on niin suuri, että sen ymmärtäminen on ratkaisevaa, jotta voimme keskustella taloudesta realistisesti ja löytää kestäviä ratkaisuja. En kirjoita tästä asiasta sen takia, että haluaisin pelotella tai perustella leikkauslistaa. Meidän pitää ymmärtää se, paljonko otamme velkaa yhteisten palveluiden pyörittämiseen. Ilman merkittävää talouskasvua – tai rankasti korkeampaa velkakuormaa. Tämä velka on hyvinvoinnin siirtämistä tulevilta sukupolvilta itsellemme.

Valitettavasti suuri osa keskusteluista ja ehdotetuista toimenpiteistä keskittyy miljoonien euron tasolle. Eduskunta saadaan koolle kesälomilta vielä toteutumattomien investointitukien takia, mutta tämän miljardiongelman takia eduskuntaa ei saada hereille edes päiväunilta. Miljoonat, kymmenet miljoonat tai jopa sadat miljoonat voivat kuulostaa suurilta summilta yksittäisissä tilanteissa. Kuitenkin, kun vertaamme niitä valtionvelan kokonaismäärään miljardeissa, ne näyttäytyvät vain pienenä pisarana meressä. Esimerkiksi yksittäinen miljoona euroa on vain 0,0005 prosenttia valtion velasta, ja sata miljoonaa euroa vastaa noin 0,05 prosenttia. En halua vähätellä miljoonan veroeuron merkitystä, mutta väistämättä näistä kokoluokista puhuttaessa niin tapahtuu. Miljoona on helppo käyttää, mutta se on vaikea kerätä kokoon.

Vuoden 2026 budjetissa on suunniteltu uuden velan ottamista jopa noin 11,7 miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että velka kasvaa edelleen suurella vauhdilla. Tämä lisää velan määrää lähes kymmenkertaisesti verrattuna joihinkin satojen miljoonien säästö- tai investointisuunnitelmiin, jotka valtakunnallisessa talouskeskustelussa saattavat saada paljon huomiota.

Kun ongelma mitataan miljardeissa, miljoonan euron lisäpanostus tai säästö on juuri sen verran merkityksellinen, että se ei juuri vaikuta kokonaisuuteen. Käytännössä se tarkoittaa, että 1 miljoonan euron “ratkaisu” 1 miljardin euron ongelmaan jättää yhä 99,9 prosenttia ongelmasta ratkaisematta.

Tämä ymmärrys on tärkeää, koska se ohjaa myös politiikan ja päätöksenteon painopisteitä. Jos tavoitteena on Suomen talouden vakauttaminen ja kestävyys, keskustelun ja ratkaisujen tulee tapahtua oikeassa mittakaavassa. Pienten, miljoonaluokan viilauksien sijaan tarvitsemme rohkeutta ja kykyä tehdä laaja-alaisia muutoksia, jotka vaikuttavat kokonaiskuvaan miljardeissa euroissa.

Lisäksi tämän tarkan mittakaavan hahmottaminen auttaa kansalaisia ymmärtämään, miksi pelkät pienet uudistukset eivät riitä, ja miksi talouspoliittiset päätökset vaativat pitkäjänteistä suunnittelua ja suuria linjauksia. Vain siten voimme varmistaa, että Suomi pystyy kantamaan vastuunsa tulevaisuudessa, säilyttämään hyvinvointinsa ja turvaamaan palvelut kansalaisilleen – myös sukupolville meidän jälkeemme.

T. Vesku

Tämän vuoden Kurun Markkinat ovat la 18.7. 2026 klo 9-15 Kurun keskustassa.

Vesku on paikalla klo 11 alkaen.

Ensimmäisenä on hyvä nopeasti selittää, mitä tarkoitan iskunkestävällä valtiontaloudella. Kun puhutaan koneista ja laitteista, käytetään sanaa robusti. Robusti tarkoittaa esim. koneissa sitä, että pöly, polttoaineen laatu, tärinät ja sää ei vaikuta koneen toimintaan merkittävästi. Vankka, kestävä, luotettava ja häiriökestoinen. Suomen taloutta pitäisi pystyä kuvaamaan näillä sanoilla. Onko se sitä nyt?

Suomen valtion talous, vuosi toisen perään, on rakennettu oletuksella, että tulevaisuuden talouskasvu tasapainottaa budjetin. Kun tätä samaa harhaa toistetaan, lopputulos ei parane, vaan kuoppa syvenee. Kuinka monta kertaa talouskasvun ennusteiden heikosta osumatarkkuudesta olemme saaneet lukea viime vuosikymmeninä? Ja vaikka nyt valtiontalous on orastavassa kasvussa, 0,9% talouskasvu ei tule kattamaan alijäämää. Käännös on tietysti positiivinen asia, mutta kunnianhimo ei saa missään tapauksessa loppua tähän.

Valtiontalouden iskunkestävyyden lisäksi meillä tulee olla iskukykyinen reaalitalous. Reaalitaloudella tarkoitan iskukykyistä yksityistä sektoria, joka pystyy tarttumaan kiinni nopeammin makrotalouden muutoksiin. Parhaassa tapauksessa itse ajamaan muutosta. Iskukyky rakentuu pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä tuotannossa, tuotekehityksessä, myynnissä ja markkinoinnissa.

“Suomen talouskasvu lähtee hieman hitaammin käyntiin tämän kriisin jälkeen kuin muilla vientivetoisilla talouksilla.” Alaspäin mennäänkin sitten samaa tahtia kuin muutkin, ehkä jopa nopeammin. Iskukyvyn tulee olla sen verran vahvaa ja laaja-alaista, että toimialakohtaiset häiriötilanteet eivät romuta kasvunäkymiä välittömästi. Suomen vientivetoiset toimialat ovat vahvasti syklisiä. Eli välillä menee paremmin ja välillä kauppaa ei synny samalla tavalla. Eri toimialat tiedostavat tämän investointeja tehdessään, mutta valtiontaloudessa tämä ajatus sivuutetaan kerta toisensa jälkeen.

Lisäksi tosiasia on se, että nykypäivänä kilpailemme laajasti globaalisti. Nokia-aikana yksittäinen iso veturi veti käyntiin myös paikallista kilpailua ja liiketoimintaa. Nyt jokaisen yrityksen tulee löytää kasvu ja liiketoiminta kilpailemalla globaalisti ja ulkomaisia yrityksiä vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee olla laajemmin kilpailukykyisiä, eikä yksittäinen toimiala riitä veturiksi talouskasvuun.

Tarvitsemme laaja-alaisempaa kilpailukykyä tuotantokustannuksien, tuotekehityksen, myynnin ja markkinoinnin sekä tarvittavien resurssien (raaka-aineet, sähkö, höyry/energia) osalta. Konkreettisia asioita, joilla kilpailukykyyn voidaan vaikuttaa parantavasti ovat muun muassa julkistalouden keventäminen (verotuksen keventäminen), infrainvestoinnit, panostukset kouluttautumisen (luokkakoon pienentäminen) – myös uudelleenkouluttautumiseen.

T: Vesku

Olen kahden lapsen isä. Olen mukana juniorijääkiekossa joukkueenjohtajana ja apuvalmentajana. Harrastan itsekin, välillä vähän liiankin tosissani. Hyrox, kuntosali, pyöräily, jääkiekko. Liike on ollut minulle tapa pitää pää ja kroppa kunnossa.

Siksi lasten ja nuorten liikunta ei ole minulle mikään kampanjalause.

Se on arkea: kustanna, kyyditse, kannusta.

Varusteita. Aikatauluja. Välipaloja. Vanhempainryhmiä. Turnausmaksuja. Ja tämä kaikki sen takia, että lapsi oppii yrittämään, häviämään, onnistumaan ja kuulumaan porukkaan. Ja ennen kaikkea liikunnasta tulisi osa elämää, eikä pakollinen paha.

Mutta nyt meillä on ongelma. Harrastamisesta on monessa lajissa tullut liian kallista. Ja harrastusten hinnat tuntuvat kaikissa tuloluokissa.

Tämä näkyy ihan tavallisten perheiden arjessa. Jos lapsia on useampi ja jokainen haluaa harrastaa, lasku kasvaa nopeasti. Jäähalli, kenttämaksut, varusteet, valmennus, turnaukset, matkat. Eikä tämä koske vain jääkiekkoa. Sama kehitys näkyy monessa lajissa.

Liikunnasta puhutaan kyllä kauniisti. Sanotaan, että lasten pitää liikkua enemmän. Että nuorten hyvinvointi on tärkeää. Että ennaltaehkäisy kannattaa.

Hyvä. Olen samaa mieltä.

Mutta jos samaan aikaan harrastaminen karkaa liian monen perheen ulottumattomiin, puheet eivät riitä.

Minusta liikunnallinen arki on yksi parhaista tavoista rakentaa vahvempaa Suomea. Se vaikuttaa terveyteen, mielialaan, oppimiseen, työkykyyn ja siihen, miten nuori suhtautuu itseensä ja muihin. Joukkueessa oppii asioita, joita ei opita kirjoista. Ajoissa paikalle. Kaveria ei jätetä. Treeneihin mennään silloinkin, kun ei huvita. Minä kehityn.

Nämä ovat aika hyviä oppeja myös työelämään.

Politiikassa pitäisi ymmärtää tämä paremmin. Lasten ja nuorten liikunta ei ole pehmeä sivuteema. Se on kovaa tulevaisuuspolitiikkaa.

Mitä sitten pitää tehdä?

Ensimmäisenä pitää ymmärtää se, että vanhemmat ovat merkittävässä roolissa joukkueiden arjessa. Tietyissä ikäluokissa joukkueiden arkea pyörittävät vanhemmat lähes itsenäisesti. Vanhemmat voi jakaa karkeasti kahteen porukkaan: aktiiviset (osallistuvat osana elämäntapaa) ja passiiviset (eivät halua / jaksa / ehdi osallistua). Tämä on realiteetti, jonka kanssa on elettävä. Aktiivisten osuuden tulisi olla mahdollisimman korkea.

Toiseksi, pitää ymmärtää se, että perheillä on erilaiset lähtökohdat osallistumiseen. Nykyään verottajan linjausten takia talkootöitä ei voi kohdistaa perheen omille lapsille. Eli aktiivisten porukka joutuu käytännössä tekemään myös passiivisten puolesta hommat, jos talkootöiden kautta taloudellista rasitetta halutaan vähentää. Taas tippuu puolet pois tekijöistä, ainoastaan verottajan tulkinnan takia. Lopputulos: talkoita tehdään vähemmän.

Miksi minä muiden puolesta tekisin hommia? Tämä on olennainen kysymys myös valtion talouden puolella ja kuvaa erinomaisesti sitä, miten verotuksella tai verottajan tulkinnoilla passivoidaan ihmisiä täysin turhaan. Passiivisuudesta tulee tapa ja “tuloksia” niitetään vielä vuosien päästä.

Mielestäni aktiivisuudesta tulee palkita, ei rangaista.

T. Vesku

Verotus, sääntely ja byrokratia muodostavat yhdessä sellaisen viidakon, jossa aktiivinen ihminen joutuu kysymään: kannattaako tämä enää?

Jos lisätyöstä jää liian vähän käteen, sitä ei tehdä. Jos työntekijöiden palkkaaminen on liian riskipitoista pienelle yritykselle saatuun hyötyyn nähden, häntä ei palkata. Jos perheen toinen vanhempi tekee lyhennettyä työviikkoa sen takia, että nettona saatava palkka ei korvaa menetettyä vapaa-aikaa, jossain on vika. Järjestelmässä on vika.

Tämä ei ole oikeiston tai vasemmiston välinen näkemyskysymys. Tämä on matematiikkaa ja arkea.

Työnteon ja verotuksen kannustavuus rakentuu kahdesta asiasta.

Paljonko veroja maksetaan?

Ja mihin verovaroja käytetään?

Molempiin pitää vastata rehellisesti.

Jos veroja maksetaan paljon, mutta palveluiden laatu koetaan heikoksi, syntyy epäoikeudenmukaisuuden tunne. Jos työssä käyvä keskituloinen perhe kantaa yhä suuremman vastuun koko järjestelmän rahoittamisesta, mutta samalla oma arki kiristyy, jokin menee väärään suuntaan. Vapaa-ajan ja työn suhde ei aina ole oma valinta, mutta silloin kun se on, yhteiskunnan ei pitäisi olla asettamassa esteitä työn tekemisellä.

Minusta politiikan pitää lähteä siitä, että aktiivisuudesta palkitaan. Ei rangaista.

Se tarkoittaa matalampaa työn verotusta, järkevämpää sääntelyä ja sitä, että yrittäjän aikaa ei hukata turhaan paperinpyöritykseen. Se tarkoittaa myös sitä, että julkista rahaa käytetään vastuullisemmin. Jokainen euro, joka kerätään ihmisiltä ja yrityksiltä, pitää pystyä perustelemaan.

En usko sellaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa kaikki vain kiristävät vyötä ja toivovat, että vanhat rakenteet kestävät vielä hetken. Meidän pitää päivittää ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta tälle – ja tuleville – vuosikymmenille.

Taloudesta pitää saada robustimpi (vankka, kestävä, luotettava). Sen pitää kestää paremmin näitä nyt jo arjeksi muodostuneita iskuja vanhaa systeemiämme vastaan.

Hyvinvointi ei synny passiivisuudesta. Se syntyy työstä, terveydestä, osaamisesta, turvallisuudesta ja siitä, että ihmisellä on tunne: jos teen enemmän, se myös näkyy omassa elämässäni.

Politiikan tehtävä ei ole olla tiellä, vaan luoda edellytykset ihmisten ja yritysten menestymiselle.

T. Vesku

Olen päättänyt asettua ehdolle vuoden 2027 eduskuntavaaleihin. Olen seurannut politiikkaa aktiivisesti, mutta en ole tähän mennessä osallistunut poliittisiin kampanjoihin rahoittajana tai ehdokkaana.

Olen vuosien saatossa ehtinyt olemaan monessa mukana. Frameryn perustajana, yrittäjänä, maanviljelijänä, metsänomistajana sekä muun muassa Solitan, PackageMedian ja Logia Softwaren kaltaisissa digitaalisia palveluja ja ohjelmistoja kehittävissä yrityksissä liiketoiminnan kehittäjänä. Osaamista on siis kertynyt laajasti viennistä investointeihin ja uusien tuotteiden lanseeraamisesta palveluiden myyntiin. Markkinointi ja myynti ovat olleet aina ”työlautasellani”, vaikka koenkin olevani generalistinen liiketoiminnan kehittäjä.

Mielestäni aktiivisuudesta pitää palkita, ei rangaista. Tällä hetkellä Suomessa byrokratialla ja verotuksella ohjataan ihmisiä passiivisuuteen. Tämä on omasta mielestäni pois sekä ihmisiltä itseltään että valtiolta. Suomalaiset ansaitsevat positiivisen tulevaisuusnäkymän, vaikka valtiontalouden realiteetit näyttävät tällä hetkellä synkiltä.

Tulevaisuus rakentuu yritysten ja ihmisten menestymisen varaan, ja haluan olla tukemassa tätä menestymistä!

T. Vesku